Parempi myöhään yms.

Viime vuoden asioita en enää jaksa alkaa muistelemaan, mutta koitetaan jos saisi jostain innostusta taas päivitellä tämän vuoden osalta blogia aktiivisemmin.:)

Agilityssa vuosi on alkanut aktiivisissa merkeissä. Tamskin viikottaisen treeniryhmän lisäksi käydään ainakin parin kk ajan myös tappien viikkoryhmässä. Päästiin myös Anne ja Harri Huittisen kerran kuussa ryhmiin! Kyllä kelpaa! Viime viikonloppuna oltiin espnjanvesikoiraharrastajien järkkäämässä Sanna Lehtosen agikoulutuksessa, josta lisää jäljempänä.

16.1. meillä oli ensimmäinen Anne Huittisen treenikerta.

Täytyy myöntää, että kun sain käteeni tämän 30 esteen ratapiirustuksen niin tuli mietittyä että olenkohan nyt tullut oikeaan paikkaan, eihän me päästä etenemään kun muutaman esteen mittasia pätkiä. Huoli oli onneksi ihan turha ja edettiin rauhassa pienissä pätkissä tasomme mukaisesti. Olin kuullut paljon kehuja Annen treeneistä ja voi kyllä, että olikin tehokas ja opettavainen tunti! Saatiin kotiläksyjäkin: päällejuoksut (nro 13) saksalainen (nro 15) pitäisi seuraavalla kerralla sujua molemmin puolin.:)

Harrin kerran kuussa treenit meillä alkaa vasta helmikuussa. Siitä jo tiedänkin mitä odottaa, oltiin 4:n kerran minikurssilla loppuvuodesta ja tykkäsin kovasti. Olikohan se meidän eka treenikerta kun Harri sanoi että meidän pitäs palata vähän taaksepäin ihan perusharjoituksiin koska estehakuisuudessa on parantamisen varaa. Ja se on ihan totta, haluaisin itekin että pstyisin ohjaamaan kauempaa eikä tarttis kompuroida siivekkeisiin... Lisäksi ne kädet on se yks ainainen ongelma (muistutin kuulemma Kiira Korpea ohjatessani:D). Kertun pitäs osata mennä sinne minne nenä näyttää eikä kyyläillä liikaa mua, mutta tottakai se kattoo mua kun heiluttelen käsiäni niin hurjasti...!   

Sitten viime viikonloppuun..  Sanna Lehtosen agikoulutus oli ihan loistava! Saatiin ennen viikonloppua ennakkotehtäviä, joissa piti mm. pohtia monenlaista omaan osaamiseen liittyen ja analysoida ratapiirroksiin piirrettyjä reittivalintoja yms. Tarkoituksena (sen lisäksi että kouluttaja pääsi kärryille kunin koirakon taustasta) oli että huomaamme itse miten paljon oikeastaan jo osaammekaan. Koulutuksen "teemana" oli positiivisuus ja etsimmekin onnistumisia niin omista kuin muidenkin suorituksista. Saatiin molempina päivänä pari, jonka kanssa käytiin läpi harjoituksen aikana tapahtuneet kehitykset ja onnistumiset. 

Viikonloppu alkoi teoriaosuudella jossa aloitettiin ihanasti ihan perusasioilla. Liikutaan siihen suuntaan johon halutaan koiran liikkuvan ja koiraa ohjataan koiran puoleisella kädellä. Tavoitteena agilityssa on mahdollisimman nopea, virheetön suoritus ja se on ihan sama mitä ohjauskuvioita vedät tai et vedä kunhan homma toimii. 

Tässä piiitkä videopätkä (jota kenenkään ei oletetakaan jaksavan katsoa loppuun, paitsi Unan :))

Siinä tulee myös muutama vinkki Sannalta juuri tuohon estehakuisuuden vahvistamiseen.

Oli yllättävää kuulla, että tällä hetkellä mun ohjaus on paremmalla tasolla kuin Kertun osaaminen, mutta hyvä niin päin ettei tarvi miettiä että pilaan koiraa ja minä olen aina se mistä kiikastaa.. 

Viikonlopun aikana käytiin läpi monia juttuja joista mieleen jäivät päällimmäisenä suunnitelmallisuuden tärkeys, "staying in the training bubble" (eli koiralle ei anneta yhtään luppohetkeä kun se otetaan häkistä, vaan joko sen kanssa leikitään, kuljetetaan paikasta toiseen esim. namilla, pyydetään maahan tms. tehtävä ettei pääse turhautumaan), vapautuskäsky ei ole ekan esteen nimi, palkkauksen ajoitus/tapa/vaihtelut/LEIKI äläkä vaan viskaa lelua!,  ohjauksen elementit erityisesti äänen merkityksen vähyys (ohjattiin myös ilman ääntä), liikkeen jatkuminen virheestä huolimatta (ei ikinä pysäytetä koiraa sen täydestä vauhdista -> liittyy koiran itseluottamukseen ja estehakuisuuteen)... Saatiin myös kotiläksyjä ja hyviä artikkeleja luettavaksi. 

Jäi hyvä ja motivoitunut mieli viikonlopulta, olen todellakin mukana muissakin Sannan koulutuksissa jos tilaisuus vielä tulee!

mää mää siellä ja mää mää täällä

Osallistuttiin Kertun kanssa Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämään paimennuspäivään. Meitä oli yhteensä 11 perroa testaamassa taipumuksiaan Hilun tiloilla Kausalassa.

Päivän aikana saatiin nauttia niin auringonpaisteesta, sateesta, sateenkaarista kuin rakeistakin

Peltopose

Kerttu näki myös hevosia, ko eläimiä (pukkeja?), kukkoja, ankkoja...

En tiennyt etukäteen paimennuksesta yhtään mitään, enkä tiennyt mitä Kerttu lampaista tuumaisi. Oma arvaus oli, että ainakin se haukkuu ne ja ehkä lähtis juoksemaan niiden ympäri, pahassa tapauksessa vois yrittää näykkiäkin. Toisaalta ajattelin, että se saattais pelätäkin niitä.

Aika pieleen meni veikkaukset. Kerttu ei haukkunut (ainakaan niin paljon että olis jääny mieleen),  sikaillut, eikä pelännyt. Sillä ei oikeen kuulemma ollut luontaista paimennustaipumusta. Se ei osannut hakea tasapainoa eli kiertää lampaiden taa. Kerttu oli ehkä hiukan hämillään koko jutusta ja olis tehny ennemmin hommia kimpassa mun kanssa. Oikeesti meidän olis pitänyt olla silleen, että minä ja lampaat ollaan kakun toisella puolella ja koira toisella. Jos koira on samalla puolella kun ohjaaja niin homma ei vaan toimi. 

Oletuksena on, että lampaat hakeutuvat ihmisen luo ja koiran tehtävä on tuoda ne ihmisen luo ja pitää ne kasassa. Meillä oli lisäksi apuna keppi, jolla tarpeen mukaan pidettiin tarpeeksi etäisyyttä koiran ja lampaiden välillä (pitäs olla n. 3 m) ja yritettiin ohjata koiraa kiertämään oikeaan suuntaan. Ei ehkä vaikuta kovin monimutkaiselta, mutta kyllä siinä tuntui aika monta liikkuvaa osaa olevan!  

Mulla oli ajatuksena ottaa videopätkää meidän hommasta, mutta enköhän mä unohtanu sen kun pää täynnä niin monta muutakin muistettavaa juttua. :D Tässä kuitenkin kuvia parin toisen perron menosta...  

Näin helpolta se näyttää

Homma hanskassa :)

Kepillä etäisyyttä

Lampaat kasassa

Onhan noi lambit aivan lutusia... (vielä!)

Jokainen koirakko pääsi paimentamaan kaksi kertaa ja toinen harjoite olisi ollut mahdollsita tehdä ankoilla! Ankat olivat aivan supersuloisia vaakkujia, mutta kukaan meistä ei uskaltanut valita tätä vaihtoehtoa. Itekin mietin, että kuinkahan meidän sorsakoira niitä malttaisi nätisi paimentaa... Kouluttajan mielestä tällä ei ollut mitään väliä ja sanoi, että kukaan koira ei ole koskaan käynyt ankkoihin kiinni.

Vaanivat lampaat

Ankat olis kyllä jo kelvannu siinä vaiheessa kun lampaat alko niskottelemaan ja päättivät että ei väistytä. Tuosta portin edestä niitä ei saatu liikkeelle kuin kokeneen paimenkoiran avustuksella.

Meidän toka treenikerta oli maneesissa (koska lampaat karkasivat pyöröaitauksesta). Iso tila teki hommasta vielä paljon haastavampaa eikä yhteistyöhaluttomat lampaat ainakaan helpottaneet asiaa. Tuli  kyllä yks tilanne, jossa pari lammasta lähti harhailemaan maneesin toiseen päähän ja Kerttu ampaisi hienosti niiden perään ja yritti tuoda ne takaisin, mutta sillon mä menin mokaamaan ja huusin kerttua luokse. Hups... mikä lie automaattireaktio, näytti varmaan liian pelottavalta kun Kepa niiden perässä rynni(?)

Oli kyllä tosi mielenkiintosta nähdä oman ja muiden koirien toimintaa. Muutamalla perrolla oli luontaista paimennustaipumusta selvästi enemmän kuin toisilla. Kerttu saa jatkaa muiden lajien parissa ;)

Kesä tuli kesä meni

Vaikka eipä se ees tuntunu koskaan kunnolla alkavankaan... Paljon on silti ehditty touhuta viimesen kolmen kk aikana ja yritän tähän päivitykseen puristaa mitä päällimmäiseksi on jääny mieleen.

Alotetaan vaikka huonoista uutisista. Kerttu kävi kuvauttamansa paikkansa ja tulokset ei olleetkaan ihan odotetunlaiset. En osannut edes etukäteen jännittää tai ajatella että sieltä mitään outoa paljastuisi, mutta niin vaan Kertun lonkkatulokseksi jäi D/D. :(

Kuvattiin myös koko selkä, kyynärät ja polvet tunnusteltiin, niissä oli kaikki kunnossa. Lonkista ell totesi, että matalat lonkkamaljat, ei nivelrikkoa.

Tässäpä nämät, lonkat mallia D/D

Ekat kauhukuvat oli, että oliko mein aksailut sitten tässä. Nyt kun olen kaivellut enemmän tietoa asiasta ja jutellut tilanteestamme agilityharrastajien kanssa, olen tullut siihen tulokseen, että jatkamme harrastusta. Kerttu on kuitenkin kevytrakenteinen medi, joten voihan olla ettei lonkat ala edes koskaan vaivata, kun perusasioista pitää huolen. Mietin kyllä, että kuvaisin lonkat uudestaan parin-kolmen vuoden päästä. Näkis sitten onko muutoksia huonompaan tapahtunut ja pitääkö mahdollisesti jatkaa muiden harrastusten parissa.

Synttärilahjaksi hankin Kertulle Back on Trackin

*kiss my bot*

Kepa ei vaan oikeen osannu arvostaa lahjaansa... Loimen koon valinta oli vähän hankalaa, kun toi oli pituuden puolesta parempi ku 1nro pienempi, mutta muuten mitoitus tuntui aika reilulta. Kerttuhan oli sitä mieltä, ettei sillä voi liikkua.

Nina Oikarinen kävi kesällä hiermossa Kertun, n. 1 kk sen vesikkolenkillä sattuneen yhteentörmäyksen jälkeen. Siitä ei onneksi ollut jäänyt mitään jumia, ilmeisesti törmäys tuli "hyvään kohtaan" eikä esim. lantioon. Nina kehui, että hyvässä kunnossa oli ja hirmusen vetreät paikat. Joku inan jäykempi kohta siltä löytyi toiselta puolelta kroppaa ja kuulemma huomaa liikkeistä että tokoa on harrasteltu. Saatiin kotiläksyksi tehä liikkeitä molemmin puolin. Vaikka ei oo kyllä kesän aikana tullu tokoiltua kun ehkä pari hassua kertaa, mutta jännää miten se itelläkin on jo niin iskoistunu, että koiraa mieluummin ohjaa aksassakin samalta puolin kun tokossa. Ja yhtäkkiä se koira ei osaakkaan tulla oikeeseen käteen... Harjottelulistalle meni seki.

Agilityssä meillä on menny ihan kivasti. Pari meidän treeniryhmäläistä on jopa sanonut, että Kertulla ois huomattavissa jo enemmän malttia/keskittymistä toimintaan. No, jaaa...., ehkä ihan vähän.;) Keppejä ollaan nyt päästy omatoimitreenailee kesän aikana ja näyttäis että sillä vihdoin sytytti..! Kontaktitkin menee jo suht nätisti.

Oltiin tässä myös Tappien järkkäämässä Juha Ruokosen koulutuksessa. Tällasta väännettiin:

Mieleen jäi ainakin alun ennakoiva valssi ja napa kohti ponnistuspistettä :D Tässä oli aika vaikeitakin juttuja meille, mutta kun tarpeeksi pieneksi pilkko ni saatiin sieltä onnistumisiakin. Olen vaan edelleen ite niin surkea tossa ohjauksessa että tarvisin jonkun ihan oman kurssin sille, ilman että koira pyörii jaloissa.

Se jäi myös mieleen, että Juhan mielestä voisin ennemmin palkata Kerttua lelulla. Sanoi, että hänestä Kerttu on niin työkoira ja vietikäs että tarvii kunnon repimiset palkaksi. Ja siitä lähtien ollaan namien lisäks raahattu treeneihin lelua, ihan hyvin se on toimunut enkä oo huomannu että se leikki nostais sen ihan liiallisille kiepeille.

Sitten tää Kertun syksyinen harrastus, eli metsästys starttasi pari viikkoa sitten. Kävivät toissa v-loppuna kyyhkystämässä miehen kanssa ja kuluneen viikon ovat olleet sorsassa. Mulla on ollut siis toisinsanoen omaa lomaa!

Kerttu on suurimmaksi osaksi hakenut hyvin linnut ja ollut ihan täpinöissään. Toi touhu on ollut sille kyl ihan hirveen raskasta ja kuulemma vika v-loppu on ollut niin naatti ettei hommatkaan enää sujunu ihan nappiin. Voi meijän pientä rehkijää.., täytyy ottaa tuleva viikko iisisti.

Jo ensimmäisinä päivinä väsymys valtasi mielen

Tässä muutama kyyhkynen, jotka "Kerttu the Hunter" etsi ja toi kaikki hienosti pellosta <3

Palataampa kuvien merkeissä vielä kesään, juhannusta vietettiin Juvalla rennoissa merkeissä:

Enni oli kiva, kun siltä oli niin helppo pölliä sipsejä ;)

Kotimatkalla pysähdyttiin Pandan tehtaanmyymälässä. 

Mutta on tässä syksyssä puolensakin, sillon on sieniä! Mä olen vielä ihan vasta-alkaja näissä hommissa, mutta löysin uuden kivan poimittavan kanttarellien ja suppisten lisäksi, meinaan mustatorvisienet :D Ne on niiin hyviä!!

Vitsi ois siistiä kun sais Kertusta sienikoiran. Vähän ois tehny mieli mennä Jirkan Vierimaan hajuerottelukurssille, mutta ajankohta ei sopinu omiin aikatauluihin. :/ Jos  jollakulla kiinnostusta niin vielä on pari paikkaa vapaana (lisätietoa).


Eilen kävin kuunteluoppilaana Vappu Alatalon motivaatioklinikalla. Vähän jäi harmittamaan etten saanut koiraa tonne mukaan, olis ollu mielenkiintosta kuulla mitä se ois tuumannu Kertusta. Oli siellä muutama muukin helposti kuumuva ja ylikierroksilla käyvä yksilö, mutta ne osas myös rauhottua sillä välin kun mitään ei tehty. Kerttuhan olisi tällä ajalla esim. haukkunut, hyppinyt, näykkinyt(?), tai lähtenyt tekemään ite esteitä, käynyt moikkaamassa muita seminaarilaisia... Tai jos oisin laittanu sen hihnaan niin se roikkuis siinä. Kyllä mä tähän yhden kokeilukelposen vinkin sainkin Vapulta; astua hihnan päälle niin ettei se pysty repimään sitä. Sit käännetään selkä eikä välitetä sen käskytyksistä ja se saa palkan siitä kun rentoutuu, hihna ei kiristä.

Mukaan seminaarista tarttui myös Susan Gerrett'sin Crate games DVD.
Mun sunnuntaiplan: leffa pyörimään ja mustatorvisienipiirakkaa naamaan!

Kerttu 2-v

Kertun synttäripäivänä 14.7. suunnattiin viikoksi mökille. Gepardin aktiviteetteihin kuului tietty uiminen, saunominen, veneily, syöminen ja nukkuminen. Lisäksi tehtiin "oikeita hommia", eli keppi- ja kontaktitreenejä, verijälkeä ja metsästysharjotuksia. Ja jäi siinä aikaa ihan pelkkään loikoiluunkin. :)