sunnuntai 9. syyskuuta 2012

mää mää siellä ja mää mää täällä

Osallistuttiin Kertun kanssa Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämään paimennuspäivään. Meitä oli yhteensä 11 perroa testaamassa taipumuksiaan Hilun tiloilla Kausalassa.

Päivän aikana saatiin nauttia niin auringonpaisteesta, sateesta, sateenkaarista kuin rakeistakin

Peltopose
Kerttu näki myös hevosia, ko eläimiä (pukkeja?), kukkoja, ankkoja...
En tiennyt etukäteen paimennuksesta yhtään mitään, enkä tiennyt mitä Kerttu lampaista tuumaisi. Oma arvaus oli, että ainakin se haukkuu ne ja ehkä lähtis juoksemaan niiden ympäri, pahassa tapauksessa vois yrittää näykkiäkin. Toisaalta ajattelin, että se saattais pelätäkin niitä.

Aika pieleen meni veikkaukset. Kerttu ei haukkunut (ainakaan niin paljon että olis jääny mieleen),  sikaillut, eikä pelännyt. Sillä ei oikeen kuulemma ollut luontaista paimennustaipumusta. Se ei osannut hakea tasapainoa eli kiertää lampaiden taa. Kerttu oli ehkä hiukan hämillään koko jutusta ja olis tehny ennemmin hommia kimpassa mun kanssa. Oikeesti meidän olis pitänyt olla silleen, että minä ja lampaat ollaan kakun toisella puolella ja koira toisella. Jos koira on samalla puolella kun ohjaaja niin homma ei vaan toimi. 

Oletuksena on, että lampaat hakeutuvat ihmisen luo ja koiran tehtävä on tuoda ne ihmisen luo ja pitää ne kasassa. Meillä oli lisäksi apuna keppi, jolla tarpeen mukaan pidettiin tarpeeksi etäisyyttä koiran ja lampaiden välillä (pitäs olla n. 3 m) ja yritettiin ohjata koiraa kiertämään oikeaan suuntaan. Ei ehkä vaikuta kovin monimutkaiselta, mutta kyllä siinä tuntui aika monta liikkuvaa osaa olevan!  

Mulla oli ajatuksena ottaa videopätkää meidän hommasta, mutta enköhän mä unohtanu sen kun pää täynnä niin monta muutakin muistettavaa juttua. :D Tässä kuitenkin kuvia parin toisen perron menosta...  

Näin helpolta se näyttää

Homma hanskassa :)

Kepillä etäisyyttä

Lampaat kasassa

Onhan noi lambit aivan lutusia... (vielä!)

Jokainen koirakko pääsi paimentamaan kaksi kertaa ja toinen harjoite olisi ollut mahdollsita tehdä ankoilla! Ankat olivat aivan supersuloisia vaakkujia, mutta kukaan meistä ei uskaltanut valita tätä vaihtoehtoa. Itekin mietin, että kuinkahan meidän sorsakoira niitä malttaisi nätisi paimentaa... Kouluttajan mielestä tällä ei ollut mitään väliä ja sanoi, että kukaan koira ei ole koskaan käynyt ankkoihin kiinni.

Vaanivat lampaat
Ankat olis kyllä jo kelvannu siinä vaiheessa kun lampaat alko niskottelemaan ja päättivät että ei väistytä. Tuosta portin edestä niitä ei saatu liikkeelle kuin kokeneen paimenkoiran avustuksella.

Meidän toka treenikerta oli maneesissa (koska lampaat karkasivat pyöröaitauksesta). Iso tila teki hommasta vielä paljon haastavampaa eikä yhteistyöhaluttomat lampaat ainakaan helpottaneet asiaa. Tuli  kyllä yks tilanne, jossa pari lammasta lähti harhailemaan maneesin toiseen päähän ja Kerttu ampaisi hienosti niiden perään ja yritti tuoda ne takaisin, mutta sillon mä menin mokaamaan ja huusin kerttua luokse. Hups... mikä lie automaattireaktio, näytti varmaan liian pelottavalta kun Kepa niiden perässä rynni(?)

Oli kyllä tosi mielenkiintosta nähdä oman ja muiden koirien toimintaa. Muutamalla perrolla oli luontaista paimennustaipumusta selvästi enemmän kuin toisilla. Kerttu saa jatkaa muiden lajien parissa ;)

1 kommentti: